Näin
jälkeenpäin ajateltuna kuten ennalta arvelinkin, minulla oli liian kovat
odotukset ja tavoitteet palkkatukityöstä. Tarkoitukseni tietenkin oli saada
oikeaa työkokemusta ja oikea työpaikka jatkossa. Työtehtävät olivat kuitenkin
liian pitkään avustavia hanttihommia, jotta olisin saanut oikeaa kunnon
työkokemusta tästä riittävän paljon. Työsuhde oli kuitenkin vain puoli vuotta.
Miksi julkisuudessa jatkuvasti jauhetaan, että työttömät pitää saada avustaviin
töihin? Miksi ei oikeisiin töihin?
Ihmettelen
kun monet ilmaistöissäkin sanovat tekevänsä koulutustaan vastaavia töitä. Mikä
heidän koulutuksensa tällöin on? Kai se on silloin jokin käytännöllinen
ammatillinen tutkinto. Minulla yliopistokoulutettuna on ollut vikana, etteivät
työtehtävät ole olleet järkeviä palkkatuki- tai ilmaistöissä. Kaivellaan
jostain jotain tylsimpiä rutiinitehtäviä, joita muut eivät viitsi tehdä ja
perehdyttäminen siihen mitä paikassa oikeasti tehdään jätetään väliin. Muualta
töitä hakiessani sitten ihmetellään miksi korkeakoulutettu on tehnyt vain
jotain näin alkeellista.
Enkä
ole ainoa tapaus, kun kunta pistää Kela-listalaisen tai velvoitetyöllistetyn
vain turhan pantiksi eikä anneta (oikeastaan mitään) työtehtäviä. Ehkä jollakin
kuusikymppisellä on itselläänkin ajatus vain saada ansiosidonnaisen päivät
säilymään eikä muulla ole väliä. Tuolle ikäluokalle kannattaisi antaa suoraan
ansiosidonnaisensa eläkkeelle asti. Halvemmaksi se tulisi kuin maksaa heille
palkkaa välissä. Palkkapaikat pitäisi antaa nuoremmille, jotka oikeasti
haluavat työelämään, ja velvoitetyöllistämisen pitäisi koskea meitä nuorempia,
ettemme tippuisi työmarkkinatuelle tuhanneksi päiväksi.
TE-toimiston
tai jonkun muun viranomaisen pitäisi vahtia, että valtion tukirahoilla työtön
todella saa oikeaa työkokemusta, jonka avulla voi jatkossakin työllistyä.
Muuten tässä ollaan taas vaan käsi ojossa odottamassa seuraavaa
palkkatukipestiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti