Peräperää
suolletaan uutisiin jotain työttömiä koskevia uudistuksia. Eikö tuota
pellehallitusta saada pois millään. Jos uudistusten on tarkoitus tulla voimaan
ensi vuoden alusta, niin veikkaanpa aikaisempien vuosien perusteella, että
suurin osa näistäkin uudistuksista perutaan ennen joulua. Eivät mene läpi
eduskunnassa tai siirtyvät hamaan tulevaisuuteen tietojärjestelmien ongelmien
takia. Nyt taitaa olla vain tarkoitus pilata työttömien kesä näillä
pelotteluilla. Ihan rauhassa voi siis edelleen kääntää kylkeä sohvalla
makoillessa, tai kuten minä porhallella omissa aktiviteeteissaan ympäriinsä.
Jos
nämä kaikki, päivärahan leikkaus jos ei saa 18 tunnin työtä tai jotain muuta
vaadittua aktiviteettia, viikoittainen raportointi työnhausta sekä 15 paikan
haku kolmen kuukauden sisällä, toteutetaan, niin mietin kuinka moni työtön
hyppää tästä karusellista pois (tai raadollisemmin putoaa). Tarkoitus tietenkin
onkin saada porukkaa karenssiin tai pois työttömien tilastoista, mutta rahaa
tässä ei säästetä. Ihmisille on maksettava jotain rahaa kuitenkin, on se sitten
toimeentulotukea tai sairaspäivärahaa, jollei työttömyyskorvausta voi saada.
Itselle
tuo 18 tunnin työvaatimus on mahdoton toteuttaa, ottaisin muutenkin heti näitä
työssäoloehtoa kerryttäviä työkeikkoja, mutta kun ei mitään työnantajien
puolelta tarjota. Muitakaan (pelle)aktivointeja tuskin on tarjolla kaikille,
joten alennus päivärahaan on tulossa automaattina. Tosin alennus
työmarkkinatukeen olisi 25 euroa nettona, joten tuon rahan eteen en tosiaan
viitsisikään tehdä ilmaistöitä tai hukata aikaa pellekursseilla.
4* työttömyys
hylätty numero työnhaussa
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
TE-toimisto aktiivisena
Tänä
vuonna meininki on näköjään tätä, että työtöntä halutaan jotenkin pyörittää
pelinappulana ahkerasti. Itse yritän saada työtarjouksiin vastattua ja tehtävät
ruksittua netistä tai vastailtua heidän puheluihinsa. TE-toimistosta ei siis
koskaan soiteta sinä päivänä kuin nettiin on laitettu TE-toimiston ottavan
yhteyttä, vaan tämä "kvartaalihaastattelu" tuli ilman
ennakkovaroitusta. Haastattelu oli virkailijan vajaan puolen tunnin
yksinpuhelua, ihan asiallista sentään, mutta hänellä tehtävänä oli väkisin
saada minulle työllistymissuunnitelmaan jotain aktiviteettia. Sanoin olevani
kiinnostunut palkkatöistä, mutta sepä ei nyt riittänyt. Kaikenlaiset heidän
"palvelunsa" käytiin läpi rekrytointikokeilusta ja työkokeilusta
lähtien. Työtarjoustakaan hän ei voinut laittaa, kun ei löytynyt mitään
haettavaa minun aloiltani.
Kun muuta ei löytynyt, niin virkailija laittoi minulle muutaman tunnin "työhönvalmentajan" palvelua. Joudun siellä sitten käymään ja "työnhakuasiakirjat laitetaan kuntoon". Ei minua itseäni tuo yhtään kiinnostaisi. Lisäksi pitää ruksia hakeneensa töitä ja tutustuneensa joihinkin nettisivustoihin. Vähän kuin tässä jaettaisiin aikuiselle ihmiselle jotain rasti ruutuun lasten koulutehtäviä.
Kun muuta ei löytynyt, niin virkailija laittoi minulle muutaman tunnin "työhönvalmentajan" palvelua. Joudun siellä sitten käymään ja "työnhakuasiakirjat laitetaan kuntoon". Ei minua itseäni tuo yhtään kiinnostaisi. Lisäksi pitää ruksia hakeneensa töitä ja tutustuneensa joihinkin nettisivustoihin. Vähän kuin tässä jaettaisiin aikuiselle ihmiselle jotain rasti ruutuun lasten koulutehtäviä.
tiistai 28. helmikuuta 2017
Ei kiinnosta
Olen
vuoden alussa päässyt sellaiseen olotilaan, etten ole viitsinyt funtsia
työttömyyttä ollenkaan. Luen lehtijuttujakin työttömistä kuin ei koskisi minua
ollenkaan. Blogikin on siis ollut hiljainen. Ei oikeastaan kiinnosta mikään
työelämään liittyvä. Olen työtön, mutta mitä sitten, kun en voi asiaan
vaikuttaa. Ihan sama haenko jonnekin vai en. Ikä on vain numeroita, joku on
lyhyt, toinen pitkä, joillain on sairauksia, useimmilla ei, jotkut käy töissä
toiset ei. Toiset on miljonäärejä, toiset rahattomia. Rahaton voi olla myös
monesta muusta syystä kuin työttömyydestä. Minkäs näille mahtaa.
Rahatilanteeni on viimeiset pari vuotta ollut siedettävä pätkätöitten ja ansiosidonnaisen ansiosta. Niinpä pystyin nyt vuoden alussa irrottamaan muutaman satasen ja tekemään mitä huvittaa, kokeilemaan paria asiaa joita en nuorena päässyt kokeilemaan. Onpa ollut virkistävää. Elämä on lyhyt. Jos jotain on mielessä, niin sen tekemistä ei kannata siirtää "sitten kun joskus jotain", vaan tehdä heti. Omalla "to do" listalla on tosin harvinaisen vähän enää mitään, koska olen tätä periaatetta soveltanut jo pitkään ja tehnyt mitä olen pystynyt. Jotain on onnistunut ja paljon epäonnistunut, mutta yritetty ja kokeiltu on, eipähän tarvitse mahdollisesti vanhana katua, että "voikun olisin silloin aikanaan sitä ja tätä".
Rahatilanteeni on viimeiset pari vuotta ollut siedettävä pätkätöitten ja ansiosidonnaisen ansiosta. Niinpä pystyin nyt vuoden alussa irrottamaan muutaman satasen ja tekemään mitä huvittaa, kokeilemaan paria asiaa joita en nuorena päässyt kokeilemaan. Onpa ollut virkistävää. Elämä on lyhyt. Jos jotain on mielessä, niin sen tekemistä ei kannata siirtää "sitten kun joskus jotain", vaan tehdä heti. Omalla "to do" listalla on tosin harvinaisen vähän enää mitään, koska olen tätä periaatetta soveltanut jo pitkään ja tehnyt mitä olen pystynyt. Jotain on onnistunut ja paljon epäonnistunut, mutta yritetty ja kokeiltu on, eipähän tarvitse mahdollisesti vanhana katua, että "voikun olisin silloin aikanaan sitä ja tätä".
perjantai 30. joulukuuta 2016
Ei tässä psykologisoinnit auta
Yle
taas julkaisee kaikenlaista, muka hyödyllisiä neuvoja tai ikään kuin työttömän
lohdukkeeksi, työttömyys oli jutussa esimerkkinä ahdistavasta asiasta. Mitä
väliä tuntuuko työttömyys minusta koko
elämän suuruiselta ongelmalta, onko toivottomuuden, voimattomuuden tai vihan tunnetta, koska tämä tunteilu mihin tahansa suuntaan ei muuta tosiasiaa: tilille ei
tule joka kuukausi rahamäärää, jolla täällä pystyisi elämään. Jos joku valitsee
vapaaehtoisesti kaikesta omaisuudesta luopumisen ja luostariin askeetikoksi
menemisen, niin se on eri asia, kuin työttömän iloton elämä, pakkoaskeettisuus
ja yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäyttäminen.
Työnhakutaitoja on turha petrata, kun cv:ssä on liikaa aukkoja ja sopivaa työkokemusta ei ole tarpeeksi. Kun ei ole töissä, niin ei tule kokemusta, joten ollaan piirileikistä ulkona. "Ammatillista osaamista voi ja kannattaa aina kehittää", no miten sitä kehitetään täällä kotona, eikä sitä oikeastaan kehitetä edes koulutuksissa, vaan ainoastaan työpaikalla työsuhteessa voi nykyään kehittää ammatillista osaamistaan.
Pitkäaikainen työttömyys on tämän psykologin mielestä "hankala tilanne", jonka kohdatessaan kannattaa ottaa askel kerrallaan. No ei pitkäaikainen työttömyys ole mikään yhtäkkiä tullut hetkellinen "tilanne", josta poistutaan askel kerrallaan. Tämä on ihan nimensä mukaisesti pitkäaikainen olotila ja tästä ei oman kokemuksen mukaan poistuta edes lyhyitä työpätkiä tekemällä.
Työttömyyteen sopeutuminen on käytännössä yhtä kuin sopeutuminen elämään hyvin pienillä tuloilla. Mistään sopeutumisesta psyykkisesti olemaan alimman luokan kansalainen tms. ei kannata lässyttää. Kun työttömyyteen eli rahattomuuteen sopeutuu tarkoittaa se niin tiukkaa budjettia, ettei siihen sopeutunut halua ensimmäistäkään asiaa tätä sotkemaan. Ei esim. turhia haastatteluita ties missä kotikunnan ulkopuolella.
Nyt syksyllä kävin yhdessä haastattelussa 30km päässä, julkisen puolen paikka, niin nämähän on turhia reissuja, jaksan vielä ihmetellä miksi kutsuvat viisi haastatteluun kun paikka on jo valmiiksi jaettu. Haastattelussa vieläpä kysytään "otatko paikan vastaan jos tulet valituksi?", heh heh, varmaan piloillani näitä haen. Mitään muuta mainittavaa en koko synkän pimeänä syksynä ole tehnytkään.
Työnhakutaitoja on turha petrata, kun cv:ssä on liikaa aukkoja ja sopivaa työkokemusta ei ole tarpeeksi. Kun ei ole töissä, niin ei tule kokemusta, joten ollaan piirileikistä ulkona. "Ammatillista osaamista voi ja kannattaa aina kehittää", no miten sitä kehitetään täällä kotona, eikä sitä oikeastaan kehitetä edes koulutuksissa, vaan ainoastaan työpaikalla työsuhteessa voi nykyään kehittää ammatillista osaamistaan.
Pitkäaikainen työttömyys on tämän psykologin mielestä "hankala tilanne", jonka kohdatessaan kannattaa ottaa askel kerrallaan. No ei pitkäaikainen työttömyys ole mikään yhtäkkiä tullut hetkellinen "tilanne", josta poistutaan askel kerrallaan. Tämä on ihan nimensä mukaisesti pitkäaikainen olotila ja tästä ei oman kokemuksen mukaan poistuta edes lyhyitä työpätkiä tekemällä.
Työttömyyteen sopeutuminen on käytännössä yhtä kuin sopeutuminen elämään hyvin pienillä tuloilla. Mistään sopeutumisesta psyykkisesti olemaan alimman luokan kansalainen tms. ei kannata lässyttää. Kun työttömyyteen eli rahattomuuteen sopeutuu tarkoittaa se niin tiukkaa budjettia, ettei siihen sopeutunut halua ensimmäistäkään asiaa tätä sotkemaan. Ei esim. turhia haastatteluita ties missä kotikunnan ulkopuolella.
Nyt syksyllä kävin yhdessä haastattelussa 30km päässä, julkisen puolen paikka, niin nämähän on turhia reissuja, jaksan vielä ihmetellä miksi kutsuvat viisi haastatteluun kun paikka on jo valmiiksi jaettu. Haastattelussa vieläpä kysytään "otatko paikan vastaan jos tulet valituksi?", heh heh, varmaan piloillani näitä haen. Mitään muuta mainittavaa en koko synkän pimeänä syksynä ole tehnytkään.
keskiviikko 9. marraskuuta 2016
Turhauttavaa syksyä taas vaan
Loppusyksy
näkyy aina olevan työttömälle sitä turhauttavinta aikaa, kun miettii mitä
oikein tekisi. Kesä aktiviteetteineen meni, eikä nyt pimeimpänä aikana ole
mitään tiedossa. Tämähän olisi se paras aika käydä töissä ansaitsemassa rahaa.
Mutta kun ei vaan yhteiskunnassa ole mitään palkkatöitä tarjolla.
Opiskellakaan ei aina jaksa, motivaatio puuttuu. Miksi opettelisin uusia tietoja ja taitoja, jos niitä ei pääse koskaan mihinkään hyödyntämään. Varsinkaan miksi maksaisin kursseista ja hiki hatussa suorittaisin niitä, kun työnhaussa nämä on pelkkää ilmaa. Puhumattakaan miksi pitäisi yrittää suorittaa kokonaan uusia tutkintoja itselleen, turhia papereita piironginlaatikossa pölyyntymässä on jo ennestäänkin.
No kuntoilu sitten. Aina työttömälle sanotaan mene metsään lenkille, sehän on vieläpä ilmaista. No ihan kaikki eivät asu metsien ja pururatojen vieressä, mutta minä kyllä sattumalta asun ja (kävely)lenkkeilyä tulee tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Ei tuo kuitenkaan riitä mielenkiintoa säilyttämään eikä elämän sisällöksi. Ja mitä minä sillä hyvällä kunnolla edes tekisin. Yleensä kuntoilulla on joku tavoite, hyvä kunto tarvitaan johonkin muuhun harrastukseen tai työhön. Otetaan vaikka esimerkiksi (iänikuinen) maraton, johon tavoitteellisesti treenataan. Minulle ei tosin juoksu sovi, mutta vaikka Finlandia-hiihto sopisi tavoitteeksi. No, työttömällä nämä kaatuu kalleuteen, koska osallistumismaksuihin, matkoihin ja välineisiin uppoaa satasia.
Myös muihin sisällöltään rikkaampiin harrasteisiin liittyy sama rahakysymys. On paljon harrastuksia, joihin vaaditaan välineitä (kalliita) sekä erikoisosaamista, jota saadaan (kalliilla) maksullisilla kursseilla. Katselin suurella mielenkiinnolla äskettäin Yleltä tullutta sukellus(onnettomuus)dokumenttia. Kuinka järjettömästi näillä työssäkäyvillä on pistää rahaa tuollaiseenkin harrastukseen (vaikka juuri tuo sattuikin olemaan pienen porukan extreme-hommaa, toisaalta sukellusta tavallisessa riittävän turvallisessa mielessä harrastaa suuri joukko ihmisiä). Varmaan kivaa kuulua johonkin harrastusporukkaan, jonka kanssa pääsee tekemään mielenkiintoisia reissuja ympäri maailmaa. Työtön on näistäkin kekkereistä pihalla, vaikka aikaa olisi, niin rahaa ei ole. Eikä ole kavereita, edes halvempiin tekemisiin. Mitään juorukerhomeininkiä en kaipaakaan, viihdyn helposti paljonkin yksin, mutta joku raja tässä näköjään tulee kaikkien asioitten yksin tekemisessä ja syrjäytettynä olemisessa.
Opiskellakaan ei aina jaksa, motivaatio puuttuu. Miksi opettelisin uusia tietoja ja taitoja, jos niitä ei pääse koskaan mihinkään hyödyntämään. Varsinkaan miksi maksaisin kursseista ja hiki hatussa suorittaisin niitä, kun työnhaussa nämä on pelkkää ilmaa. Puhumattakaan miksi pitäisi yrittää suorittaa kokonaan uusia tutkintoja itselleen, turhia papereita piironginlaatikossa pölyyntymässä on jo ennestäänkin.
No kuntoilu sitten. Aina työttömälle sanotaan mene metsään lenkille, sehän on vieläpä ilmaista. No ihan kaikki eivät asu metsien ja pururatojen vieressä, mutta minä kyllä sattumalta asun ja (kävely)lenkkeilyä tulee tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Ei tuo kuitenkaan riitä mielenkiintoa säilyttämään eikä elämän sisällöksi. Ja mitä minä sillä hyvällä kunnolla edes tekisin. Yleensä kuntoilulla on joku tavoite, hyvä kunto tarvitaan johonkin muuhun harrastukseen tai työhön. Otetaan vaikka esimerkiksi (iänikuinen) maraton, johon tavoitteellisesti treenataan. Minulle ei tosin juoksu sovi, mutta vaikka Finlandia-hiihto sopisi tavoitteeksi. No, työttömällä nämä kaatuu kalleuteen, koska osallistumismaksuihin, matkoihin ja välineisiin uppoaa satasia.
Myös muihin sisällöltään rikkaampiin harrasteisiin liittyy sama rahakysymys. On paljon harrastuksia, joihin vaaditaan välineitä (kalliita) sekä erikoisosaamista, jota saadaan (kalliilla) maksullisilla kursseilla. Katselin suurella mielenkiinnolla äskettäin Yleltä tullutta sukellus(onnettomuus)dokumenttia. Kuinka järjettömästi näillä työssäkäyvillä on pistää rahaa tuollaiseenkin harrastukseen (vaikka juuri tuo sattuikin olemaan pienen porukan extreme-hommaa, toisaalta sukellusta tavallisessa riittävän turvallisessa mielessä harrastaa suuri joukko ihmisiä). Varmaan kivaa kuulua johonkin harrastusporukkaan, jonka kanssa pääsee tekemään mielenkiintoisia reissuja ympäri maailmaa. Työtön on näistäkin kekkereistä pihalla, vaikka aikaa olisi, niin rahaa ei ole. Eikä ole kavereita, edes halvempiin tekemisiin. Mitään juorukerhomeininkiä en kaipaakaan, viihdyn helposti paljonkin yksin, mutta joku raja tässä näköjään tulee kaikkien asioitten yksin tekemisessä ja syrjäytettynä olemisessa.
lauantai 5. marraskuuta 2016
Vertailusta
Vertailu
hyvintoimeentuleviin masentaa. Kesällä harrastuksissa, tuolla harvoissa
maksullisissa, jouduin taas sivusta seuraamaan näitten touhuja joille raha ei
ole este toteuttaa itseään. Jotain ilmeisesti vain viikon kokeilua varten
ostetaan satasilla uusia varusteita, uusilla autoilla ajetaan, teknisillä
vempaimilla leikitään jne.
Jos jonkun mielestä työttömyys on kuin palkallista lomaa, niin mieli muuttuu kun työttömyyttä vain jatkuu ja jatkuu vuosi toisen perään, ei ole enää kukaan työkaveri ottanut yhteyttä, säästöt on syöty, lainojen lyhennysvapaat on käytetty, omaisuutta pitää myydä pois, maksulliset harrastukset lopetettu, jäsenyydet ja lehtien tilaukset ym. mistä tulee laskuja on lopetettu, et kuulu enää mihinkään porukkaan.
Voit käydä (kävely)lenkillä lähialueella, jumpata kotona ja käydä kirjastossa. Ruoaksi ostat tavallista perusruokaa.
Yksinäisyys iski päälle nyt pitkästä aikaa ihan tosissaan. Homma sai alkunsa eräästä harrastuksesta jota sinänsä voisi omatoimisesti jopa ilmaiseksi harrastaa jossain paikoissa. Mutta kaveri on lähes pakollinen, ja minullahan ei ole yksinkertaisesti ketään jolta voisi kysyä. Kun ei ole työkavereita ja sosiaaliset verkostot työttömänä menneet muutenkin ihan minimiin. Oma suku on lisäksi sellaisessa vaiheessa, että vain hautajaisia pidetään, mutta ei häitä eikä ristiäisiä, niin väki vain vähenee silläkin puolella.
Tämä ei todellakaan ole ollut elämää, johon olisin nuorena luullut päätyväni. Kuin lehmänhäntä lässähti kaikki tekemiset, ja korostuu tietenkin koska mulla lasten synnyttäminen ei onnistunut. Monet naiset ainakin päällepäin selittelevät osaansa "kun minulla on nämä lapset" niin ei ole tarvinnutkaan muuta sisältöä etsiä elämäänsä. Minulla ikisinkulla on sitten vain korkea koulutukseni, mutta mitä minä sillä täällä kotona yksinäni teen.
Jos jonkun mielestä työttömyys on kuin palkallista lomaa, niin mieli muuttuu kun työttömyyttä vain jatkuu ja jatkuu vuosi toisen perään, ei ole enää kukaan työkaveri ottanut yhteyttä, säästöt on syöty, lainojen lyhennysvapaat on käytetty, omaisuutta pitää myydä pois, maksulliset harrastukset lopetettu, jäsenyydet ja lehtien tilaukset ym. mistä tulee laskuja on lopetettu, et kuulu enää mihinkään porukkaan.
Voit käydä (kävely)lenkillä lähialueella, jumpata kotona ja käydä kirjastossa. Ruoaksi ostat tavallista perusruokaa.
Yksinäisyys iski päälle nyt pitkästä aikaa ihan tosissaan. Homma sai alkunsa eräästä harrastuksesta jota sinänsä voisi omatoimisesti jopa ilmaiseksi harrastaa jossain paikoissa. Mutta kaveri on lähes pakollinen, ja minullahan ei ole yksinkertaisesti ketään jolta voisi kysyä. Kun ei ole työkavereita ja sosiaaliset verkostot työttömänä menneet muutenkin ihan minimiin. Oma suku on lisäksi sellaisessa vaiheessa, että vain hautajaisia pidetään, mutta ei häitä eikä ristiäisiä, niin väki vain vähenee silläkin puolella.
Tämä ei todellakaan ole ollut elämää, johon olisin nuorena luullut päätyväni. Kuin lehmänhäntä lässähti kaikki tekemiset, ja korostuu tietenkin koska mulla lasten synnyttäminen ei onnistunut. Monet naiset ainakin päällepäin selittelevät osaansa "kun minulla on nämä lapset" niin ei ole tarvinnutkaan muuta sisältöä etsiä elämäänsä. Minulla ikisinkulla on sitten vain korkea koulutukseni, mutta mitä minä sillä täällä kotona yksinäni teen.
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
TE-toimiston rimanalitus
Olen
joutunut te-toimistossa nyt sellaiselle listalle, että minulle pistetään
työtarjouksia peräperää joka kuukausi. Viimeisin tarjouslappunen oli totaalinen
rimanalitus jopa te-toimistolta. Nimittäin minua käskettiin hakemaan
yksityisopettajan paikkaa eli kyseessä oli yksityishenkilön ilmoitus mol:lissa.
Työtä olisi ehkä "muutamia tunteja viikossa" 1-3 kk aikana. Palkan
määräytymisestä ei mitään mainintaa eikä työtunnit olisi edes
kotipaikkakunnallani.
Tällaisia ei saisi pistää työtarjouksina, koska yksityisopetuksen tekemiseen oikeasti pitäisi olla toiminimi, jonka kautta laskuttaa asiakasta. Muutan tiedossa on jokin älytön soppa ja byrokratia sekä työttömän pitäisi pystyä itse varmistamaan olevansa edelleen oikeutettu työttömyyspäivärahoihin. TE-toimisto mielellään tulkitsisi työttömän yrittäjäksi, vaikka mitään yritystä ei olisikaan työttömän nimissä. Tällaista sivutoiminimeä ei tietenkään kukaan työtön perusta, koska vaikka tunteja olisi tuollainen mainittu "muutama tunti viikossa" jos sitäkään, niin näillä tuloilla pitäisi pystyä elämään eli tippuu käytännössä tyhjän päälle.
Tällaisia ei saisi pistää työtarjouksina, koska yksityisopetuksen tekemiseen oikeasti pitäisi olla toiminimi, jonka kautta laskuttaa asiakasta. Muutan tiedossa on jokin älytön soppa ja byrokratia sekä työttömän pitäisi pystyä itse varmistamaan olevansa edelleen oikeutettu työttömyyspäivärahoihin. TE-toimisto mielellään tulkitsisi työttömän yrittäjäksi, vaikka mitään yritystä ei olisikaan työttömän nimissä. Tällaista sivutoiminimeä ei tietenkään kukaan työtön perusta, koska vaikka tunteja olisi tuollainen mainittu "muutama tunti viikossa" jos sitäkään, niin näillä tuloilla pitäisi pystyä elämään eli tippuu käytännössä tyhjän päälle.
perjantai 23. syyskuuta 2016
Mitä ajatella
Työtön
on taas, kuten joka syksy, tulilinjalla kun rahasta on puhe. Ansiosidonnainen
lyhennetään, näköjään ihan ilman mutinoita ja vastustusta, viidestäsadasta
neljäänsataan päivään ensi vuodesta alkaen. Puhumattakaan muista ideoista
rangaista työtöntä. Pistetään kuulusteluun joka kolmas kuukausi ja jaetaan
karenssipäiviä tai prosenttialennuksia päivärahaan. Ja mistä pahasta? Näyttää
siltä, että ihan vaan olemassaolosta.
Työttömyysurani alussa oli suunnilleen tuo joka kolmas kuukausi käytävä silloisessa työvoimatoimistossa (nyk. TE-toimistossa) uusimassa työnhakunsa, joka tarkoitti virkailijalle jonottamista. Käynti oli suunnilleen seuraavanlainen: "Onko tilanne muuttunut? -Ei ole", "Oletko hakenut töitä? -Olen", "No seuraava työnhaun uusimispäivä on sitten 3 kk päästä jos tilanne ei muutu sitä ennen", kiitos ja näkemiin. Sama pelleily aloitetaan näemmä uudestaan vaikka siitä jo luovuttiin. Nyt sillä erolla, ettei TE-toimistoja enää ole jokaisella omassa kunnassa, vaan pitäisi lähteä ties mihin, yksityiseen firmaan tai monen kymmenen kilometrin päähän näitä kuulusteluja suorittamaan.
Toisaalta ei minulle ole mitään väliä käynkö tuollaisissa haastatteluissa vai en, ajanhukkaa toki. Mutta jos karensseja jaetaan sillä perusteella onko ollut viisi päivää töissä vai ei, niin tässä mennään aivan järjen tuolle puolen. En voi itse palkata itseäni viideksi päiväksi töihin, ja kun ei kukaan muukaan palkkaa, niin millä perusteella minua tästä rangaistaan? Missä niitä edes viiden päivän töitä on, joihin voi vain "mennä töihin"?
Työttömyysurani alussa oli suunnilleen tuo joka kolmas kuukausi käytävä silloisessa työvoimatoimistossa (nyk. TE-toimistossa) uusimassa työnhakunsa, joka tarkoitti virkailijalle jonottamista. Käynti oli suunnilleen seuraavanlainen: "Onko tilanne muuttunut? -Ei ole", "Oletko hakenut töitä? -Olen", "No seuraava työnhaun uusimispäivä on sitten 3 kk päästä jos tilanne ei muutu sitä ennen", kiitos ja näkemiin. Sama pelleily aloitetaan näemmä uudestaan vaikka siitä jo luovuttiin. Nyt sillä erolla, ettei TE-toimistoja enää ole jokaisella omassa kunnassa, vaan pitäisi lähteä ties mihin, yksityiseen firmaan tai monen kymmenen kilometrin päähän näitä kuulusteluja suorittamaan.
Toisaalta ei minulle ole mitään väliä käynkö tuollaisissa haastatteluissa vai en, ajanhukkaa toki. Mutta jos karensseja jaetaan sillä perusteella onko ollut viisi päivää töissä vai ei, niin tässä mennään aivan järjen tuolle puolen. En voi itse palkata itseäni viideksi päiväksi töihin, ja kun ei kukaan muukaan palkkaa, niin millä perusteella minua tästä rangaistaan? Missä niitä edes viiden päivän töitä on, joihin voi vain "mennä töihin"?
lauantai 27. elokuuta 2016
TE-toimisto pomputtaa
Heinäkuussa
siis loppui parin viikon työpätkä ja sitten lähdin pariksi viikoksi matkoille,
jonka olin sopinut jo keväällä. Olin toimittanut TE-toimistoon työtodistuksen
ja luulin kaiken olevan kunnossa. Olihan muuten, mutta TE-toimistosta oli
pistetty heti ekana työttömyyspäivänä pätkän jälkeen mulle tulemaan työtarjous.
Onneksi siinä oli paljon aikaa ottaa yhteyttä työnantajaan, en ole itseasiassa
hakemusta vieläkään tehnyt, lykkään sitä mahdollisimman pitkälle. Nimittäin
kyseessä on taas nk. nollatuntipaikka. Tiedän ettei tuolla firmalla ole mitään
tunteja edes tarjolla, "muu osa-aikatyö, työ sopii parhaiten
opiskelijalle". Tällaisia he pistävät sieltä työttömän kiusaksi. Toistan
itseäni kun kysyn mitä edes hyödyttäisi saada tuollainen "työpaikka".
Tuloni tulisivat kuitenkin työttömyyspäivärahoista. Miksi he eivät laita
"tarjoustaan" edes kokoaikapaikasta, joita toki muutamia mol:lin
sivuilta löytyisi? Sanoisin, että naurettavaa, mutta kun nämä ovat
karenssiansoja tällaiset.
Vielä tuntuu että tässä rangaistaan työpätkällä käynnistä. Kun en ollut töissä työnhaun uusimispäivä pistettiin puolen vuoden päähän, nyt se laitettiin kahden kk päähän.
Vielä tuntuu että tässä rangaistaan työpätkällä käynnistä. Kun en ollut töissä työnhaun uusimispäivä pistettiin puolen vuoden päähän, nyt se laitettiin kahden kk päähän.
perjantai 29. heinäkuuta 2016
Työssäkäynnin alimmalla portaalla
Käväisin
töissä. Tietenkin juuri heinäkuussa kun muutakin puuhaa olisi ollut enemmän
kuin tarpeeksi. Työpaikalla oli tullut sellainen tilanne, että kaikki muut ovat
joko kesälomilla tai sairaslomilla. Niinpä minut, kun ei ketään muutakaan enää
ollut saatavilla, kutsuttiin pariksi viikoksi tuuraamaan. Joku sentään muistaa
minunkin vielä olevan olemassa, mutta eipä tällaisissa työpätkissä muuta
mainitsemisen arvoista ole (alkuvuodesta runsas kuukausi ja nyt runsas kaksi
viikkoa). Oikeasti yhtä tyhjän kanssa rahallisesti tai työkokemuksena. Tässä
siis roikutaan työssäkäymisen alimman portaan reunassa kiinni ja elätellään
toiveita pääsystä edes toiselle portaalle, missä työsuhteen pituus olisi
kuukausia viikkojen sijasta ja palkka olisi sama kuin muutkin saavat, eikä joku
alarajalle kyseenalaisin perustein alennettu. Voipi tosin käydä toisin eli ei
tarjota koskaan enää mitään, mutta suurihan vahinko tuo ei olisi. Nämä pätkät
kun eivät edes riitä ansiosidonnaisella pysymiseen, vaan 500 päivää jatkavat
vähenemistään kunnes loppuvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)